tiistai 21. kesäkuuta 2011

Taiteilija ja taiteilijan työhuone
Olen osallistunut pari kertaa Pirkanmaan taidesuunnistukseen, joka pidetään vuosittain keväisin huhtikuussa. Tapahtuman tarkoituksena on tuoda kuvataiteilijoiden, muotoilijoiden ja käsityöläisten ammattia lähemmäs suurta yleisöä ja madaltaa kynnystä tekijöiden ja yleisön välillä. Tapahtuman aikana yleisö siis pääsee näkemään taiteilijoiden työtiloja. Tänä vuonna työhuoneessani kävi noin neljäsataa vierailijaa kahden päivän aikana. Sain jopa myytyä pari pientä työtä. Myynti ei kuitenkaan ole ollut päätarkoitukseni. Mahdollisuus tavata taiteesta kiinnostuneita henkilöitä ja kuulla heidän kommenttejaan ja keskustella heidän huomioistaan on ollut antoisaa. Yleisön kommenttien ja huomioiden avulla on löytänyt aivan uusia ja mielenkiintoisia näkökulmia teoksiini. Taidesuunnistuksen jälkeen tunnen aina olevani oikeassa ammatissani ja tekeväni merkittävää työtä.
Taidesuunnistukseen osallistujia kiinnostaa tietenkin taiteen lisäksi myös taiteilijan työhuone – tila missä teokset syntyvät.  Tapahtuman aikana minulta on kysytty useammankin kerran:”Onko työhuoneesi aina näin siisti?” Tähän olen yleensä vastannut hieman huvittuneen hämmentyneesti, että olen toki ennen tapahtumaa hieman siivonnut irtotavaroita (kuten maalaustelineen) pois tilaa viemästä ja poistanut pahimmat maalitahrat lattialta jottei vierailijoiden kengät tahriintuisi.
Millaisia ovat ihmisten mielikuvat taiteilijoiden työhuoneista verrattuna todellisuuteen? Mistä tulee kuvitelma taiteilijoiden epäsiisteistä työtiloista? Onko tämäkin osa taiteilijamyyttiä, jossa oletetaan taiteilijan jollakin lailla  elävän yhteiskunnan normien ja käytäntöjen ulkopuolella?
Minulle taiteilijuus on ammatti. Ammattilaisena minun on huolehdittava työni laadusta.  Maalauksiani en  säilyttele lattialla koska en halua niihin tarpeettomasti likaa ja pölyä. Tavarat säilytän omilla paikoillaan: siveltimet huolellisesti puhdistettuina lokerikossa, eri maalit omissa laatikoissaan ja apuaineet (tärpätit, maalinesteet, yms.) omissaan helposti saatavilla. Onhan näihin työvälineisiin sijoitettu aika paljon pääomaa. On myös todella ärsyttävää, jos työskentelyprosessi keskeytyy jos en jostain syystä juuri sillä hetkellä löydä sitä työvälinettä tai värituubia jota tarvitsen. Ei työhuoneeni kuitenkaan ole mitenkään erityisen siisti. Seinät karmeassa kunnossa täynnä väripisaroita ja tapetinriekaleita. Lattian muovimatto rikkinäinen eikä  ikkunoita ei ole pesty varmaan vuosikymmeniin.
Työhuoneita on tietenkin yhtä paljon erilaisia kuin on taiteilijoita ja taiteilijaryhmiä. Työhuone on taiteilijan työpaikka ja  siinä mielessä on tärkeää, että se on asianmukainen. Asianmukaisuudella tarkoitan siis sitä, että tila on suhteessa siihen, mitä tilassa tehdään ottaen huomioon toivottavasti myös työturvallisuuden. Työtilan koko ja korkeus toki vaikuttavat siihen, kuinka suuria teoksia siellä voidaan valmistaa. (Väitetäänhän jopa että Alberto Giacomettin ventyteyt hahmot syntyivät, koska hänen työhuoneesa oli erittäin kapea (http://www.telegraph.co.uk/culture/culturepicturegalleries/8199509/Alberto-Giacomettis-studio.html)
Kuvanveistäjällä on aivan eri vaatimukset työtilalle kuin graafikolla, jonka työskentely vaatii pikkutarkkuutta ja syövyttävien aineiden käsittelyä. Ne ammattitaiteilijoiden työhuoneet joissa olen itse vieraillut ovat kaikki olleet mielestäni yhtä siistejä tai itseasiassa paljon siistimpiä kuin omani.Poikkeuksen tekee tietenkin Francis Baconin työhuone, joka on rekonstruoitu Dublinin City Galleryyn. (mistä allaoleva kuva on otettu.)
Suomessakin on julkaistu useita kirjoja, joissa kuvataan taiteilijoiden työtilojaan (kuten Jussi Tiaisen Taiteilijatiloja vuodelta 2007). Mielestäni nämä kirjat ovat aika tylsiä. Taiteiljan työtila itsessään ei loppujen lopuksi ole kovinkaan kiinnostava tai ainutlaatuinen paikka. Tilat ovat yleensä vuokratiloja, joita vaihdetaan ja jaetaan muiden taiteilijoiden kanssa aina tarpeen ja rahatilanteen mukaan.

En tarkoita etteikö työhuone ole erittäin tärkeä paikka työskentelyn kannalta. Minulle sen on paikka jossa voin keskittyä itse tekemiseen ilman ulkopuolisia häiriöitä. Työskennellessäni työhuoneeni ovi on kiinni, puhelin hiljaisena ja cd-soittimesta tulee hiljaista musiikkiatai puhetta, joka tarkoitus on peittää ulkoa tulevat hälyäänet. Nettiyhteyttä huoneessa ei ole eikä tule.

En kuitenkaan usko, että työtilalla on mitään maagista tai henkistä vaikutusta siellä luotaviin teoksiin.  Uskonkin, ettei taiteilijan työtila loppujen lopuksi ole se mikä kiinnostaa esimerkiksi taidesuunnistuksen osallistujia. Se mikä olisi kiinnostavaa kokea olisi kyseisessä tilassa tapahtuva työskentelyprosessi taideteosta luotaessa. Tätä luovaa prosessia ei ikävä kyllä pääse koskaan katsomaan, sillä se tapahtuu loppujen lopuksi aina taiteilijan mielen sopukoissa eikä se ole rajoittunut mihinkään tilaan.