Oma piirtämiseni perustuu toistoon. Ympyrää ympyrän viereen, viivaa viivan viereen. Alussa käsi piirtää kiireisesti ja jännittyneesti, tottelee mielessä pyöriviä ajatuksia, pyrkii täydellisyyteen ja virheettömyyteen. Jäljestä näkee jos olo tuntuu kiireiseltä tai jokin asia vaivaa mieltä. Mekaanisen toiston myötä mieli rentoutuu ja keskittyy vain kynän liikkeeseen, unohtaa ympäristön eikä pyri täydellisyyteen. Ajatukset vapautuvat päivän tapahtumista ja tekemättömistä askareista. Käsi jatkaa työtänsä kun mieli vapautuu, viiva ryhtyy elämään omaa elämäänsä. Suora viiva kääntyy, taipuu tiedostamattomasti omille reitilleen. Pikkuhiljaa viivojen joukosta syntyy kokonaisuus, jota silmä ja mieli edelleen järjestävät ja luokittelevat itselleen tuttuihin olomuotoihin. Tiedostamaton mieli etsii tasapainoa, kaaokseen järjestystä ja rytmiä, paikalleen pysähtyneeseen työhön liikettä ja elämää. Nämä valinnat näkyvät muotojen kohtaamisina, sulautumisina ja rajautumisina.
Käyttämäni tekniikkaa voitaneen kutsua automatismiksi. Termin kehittivät surrealistit, jotka antoivat sattuman määritellä joko osittain tai kokonaan lopputuloksen. Harjoittaessaan automatismia taiteilijan tietoinen minä ei hallitse kompositiota vaan hän sallii alitajuntansa ilmentyä sattuman avulla. Tämä tekniikka kuitenkin liitetään aina ajatukseen siitä, että taiteilija on automaattisesti oivaltanut objektissa piilevän merkityksellisyyden.
Automatismia näkyy esimerkiksi Francis Picabian
mustetahratekniikassa ja myöhemmin abstraktissa ekspressionismissa kuten
Jackson Pollockin tai Willem de Kooningin teoksissa, jotka esittivät maalaustensa
olevan subjektiivisen mielentilan harjoituksia. Surrealistit suosivat
kaikenlaisia tekniikoita, joilla automatismia voitiin edistää. Max Ernst
kanavoi alitajunnan tietyn tarkoituksen mukaisesti noudattaen vieraannuttamisen
periaatetta. (Opas taiteen maailmaan 1992). Max Ernst on kirjoittanut käyttämästään
frottage tekniikasta seuraavasti:
"frottage prosessina voi katsoa olevan yhtäläinen automaattiselle
kirjoitukselle, joka perustuu mielen ominaisuuksien vahvistamiseen teknisin
keinoin sisältäen kaiken tietoisen mentaalisen ohjauksen. Kirjailija havainnoi
teoksensa syntyä välinpitämättömänä tai innostuneena katsojana. Omistautuessani
yhä enemmän tälle toiminnalle (tai toimimattomuudelle) onnistuin osallistumaan
kaikkiin teosteni syntyyn kuten sivustakatsoja." [1]
Miten vapauttaa omat sisäiset voimavaransa ja synnyttää
jotain sellaista, mikä on itsessä piilevää ja tiedostamatonta? Voiko millään
tekniikalla päästää sellaisen tilaan ettei säätelisi tai kontrolloisi omia ajatuksiaan?
Olenko kokenut olevani sivustakatsoja piirtäessäni toistuvia muotoja paperille?
Kyllä, jossain tapauksissa tunnen seuraavani omaa kättäni niin kuin sillä olisi
oma tahtotilansa.
Aasialaisessa filosofiassa muodon täydellinen hallinta
vapauttaa muodosta. Ei tarvitse miettiä mitä tehdä ja miten kun kaikki on jo
ennalta määrätty. Se vapauttaa mielen tyhjyydelle, eli tilalle, jossa mikään
ajatus ei jää vaivaamaan. Mielen tyhjyys tarkoittaa buddhalaisessa filosofiassa
"täyttä" - täydellistä ja aktiivista mielen tilaa, jossa ajatukset
liikkuvat vapaasti ilman rajoitteita. (Eväsoja 2008, s.104)
Kirjassaan Mitä taide
on ruotsalainen kuvataiteilija Ernst Billgren toteaa osuvasti (Billgren 2012): "Mitä ajattelet ratkaisee sen miten ajattelet. Kaikki taide muodostaa
eräänlaisen omakuvan tai ainakin ilmauksen siitä kuka olet, mikä olet, milloin
olet. Luultavasti et voi päättää mitä ajattelet, vain minkä verran ajattelet.
Sinä et määrää suuntaa, määräät vain vauhdin."
Vauhdin määrääminen sai minut aloittamaan näiden
mielikuvapiirrosten tekemisen. Halusin kohentaa piirustustaitoani ja samalla
vapautta mieleni arjen tavanomaisuuksista valmistautuessani työhuoneellani ns. tärkeämpien
teosteni kuten maalausteni parissa työskentelyyn. Jäin kuitenkin koukkuun
kynään ja paperiin.
Vaikka pyrinkin hyödyntämään sattumaa ovat teokseni
rajautuneet käsiteltävään eheään muotomaailmaan. Tasapainoilen kaaoksen ja
järjestyksen, järjestyksen ja kaaoksen välillä. Kun teos on edennyt tiettyyn
pisteeseen, mieli alkaa väistämättä tutkia teoksen muotoja ja rakennetta sekä
luokittelemaan elementtejä suhteessa toisiinsa.
Järjestyksen kaipuu
on luontaista ihmiselle. Rakenteiksi ja kaavoiksi järjestetyt asiat rakentavat
eheää maailmankuvaa. Toisaalta ihmisellä on tarve ylittää käsityskykynsä rajat
ja astua järjestyksestä kaaokseen. Matti Rautaniemen mukaan taide ja uskonto
ovat molemmat keinoja astua epäjärjestyksen alueelle ”valvotuissa
olosuhteissa”. Ne ovat kulttuurin osa-alueita, joilla tuntematon on rajattu
käsiteltävään muotoon (Rautaniemi 2004):
"Tiede, filosofia, taide ja uskonto
voidaan kaikki nähdä kehyksinä joiden sisälle todellisuutemme rajautuu. Samalla
ne ovat suuremman, kulttuuriksi kutsutun kehyksen osia. Kehys näyttää rajatun
osan todellisuudesta, sen reunojen ulkopuolelle jää epäjärjestys. Kyse on
järjestyksen luomisesta kaaokseen. Luonnon muotojen sekamelskasta erotetaan
säännölliset geometriset kuviot, metelin seasta sanat ja musiikilliset
harmoniat."
Vaikka pyrinkin rikkomaan järjestyksen, on teoksissani säilyttävä
jonkinlainen eheä muoto. Koen, että tätä muotoa ei tarvitse liiemmin analysoida,
sen voi aistia ja kokea omakohtaisesti. Mielestäni hyvät ja merkitykselliset
teokset ymmärretään selittämättäkin. Taiteilijan
omat tiedostetut tai tiedostamattomat kokemukset ovat lähtökohta teokselle,
mutta lopullinen tulkinta syntyy aina kokijan mielessä. Taiteen
elämyksellinen tehtävä on vapauttaa ihminen maagiseksi hetkeksi kaikilta
selityksiltä: antaa mahdollisuus luoda omia merkityksiä ymmärtääkseen itseään
ja olemisensa perusteita.
Wabi-sabi is a
beauty of things imperfect, impermanent, and incomplete.
It is a beauty of things modest and humble.
It is a beauty of things unconventional. (Koren 2008)
It is a beauty of things modest and humble.
It is a beauty of things unconventional. (Koren 2008)
Piirtämiseni filosofiaa määrittelevät myös käsitteet
sattuma, epätäydellisyys ja arjen estetiikka. Japanilaisessa estetiikassa epätäydellisyyden
ja keskeneräisyyden käsitettä kuvataan usein termeillä wabi ja sabi. Sanat eivät
ole merkitykseltään synonyymejä, mutta ne viittaavat samoihin esteettisiin
arvoihin. Sana wabi kuvaa karua,
pelkistettyä ja viimeistelemätöntä ulkomuotoa korostaen arkipäiväisen elämän
estetiikkaa. Sana sabi tarkoittaa
surumielistä, syrjäänvetäytyvää tai yksinäisyyttä. Sabi kuvastaa hetkellistä mielentilaa
ja tunnelmaa, henkeä - ei konkreettista teoksen olemusta. (Eväsoja 2008).
Wabi-sabi on hyväksymistä. Sen myöntämistä, että kaikki
muuntuu tilassa ja ajassa. Se on irtautumista opituista kriittisistä asenteista
ja vaatimuksista, jotka tukeutuvat tiettyyn tulkintaan täydellisyydestä. Länsimaalaisessa
(post)modernismissa korostuu absoluuttisuus, pysyvyys, looginen ja
rationaalinen käsitteiden konkreettisuus ja niiden julkituominen. Japanilaisessa
estetiikassa teosten arvo on henkilökohtaisessa kokemuksessa, kaiken
muuttuvuudessa ja suhteellisuudessa. Teosten kauneus sisältyy
yksinkertaisuuteen ja epätäydellisyyteen. Sen kokee huomaamattomissa ja
ylenkatsotuissa pienissä yksityiskohdissa, pienissä muutoksissa ja
mikromaailman kauneudessa. (Koren 2008)
Lähteet:
Ernst
Billgren Mitä on taide ja sata
muuta tositärkeetä kysymystä, Teos 2010.
Eväsoja Minna Bigaku,
japanilaisesta kauneudesta. Tammi 2008
Kaartinen-Koutaniemi Jaakko
Hiljaisten kuvien tekijä, Vantaan Lauri 2/2002. Sähköinen julkaisu (luettu 9.4.2012) http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2002/2002-01-15/henkilokemiaa/kuka2
Hiljaisten kuvien tekijä, Vantaan Lauri 2/2002. Sähköinen julkaisu (luettu 9.4.2012) http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2002/2002-01-15/henkilokemiaa/kuka2
Koren
Leonard Wabi-Sabi for Artists,
Designers, Poets & Philosophers, Imperfect Publishing 2008
Rautaniemi Matti
RAJATTU JA RAJATON 2004, sähköinen julkaisu (luettu 9.4.2012), http://www.virtalehti.com/rajattu_ja_rajaton.html
Usvamaa-Routila Sirkkaliisa
Kuvatodellisuus: visuaalinen harkinta ja kuvatilan hallinta, 2003, sähköinen julkaisu (luettu 9.4.2012) http://www.routila.com/usvamaa_routila/kollaasi2.html
Kuvatodellisuus: visuaalinen harkinta ja kuvatilan hallinta, 2003, sähköinen julkaisu (luettu 9.4.2012) http://www.routila.com/usvamaa_routila/kollaasi2.html
[1] Vapaa suomennos lainauksesta: "The frottage process - based on nothing other than the
intensification of the mind's faculties by appropriate technical means,
excluding all conscious mental guidance - was revealed as the true equivalent
of that which was already known as automatic
writing. The author is present at the birth of his work as an indifferent or
passionate spectator. By devoting myself more and more to this activity
(passivity), I succeeded in simply attending as a spectator of the birth of all
my works." (Usvamaa-Routila 2003)