Minulle aikasemmat ARS95 ja ARS01 -näyttelyt ovat olleet jotain ainutlaatuista. Nuorella opinto- ja asuntovelkaisella ei ollut varaa matkustaa Keski-Eurooppaan taidetta katsomaan. World Wide Web oli vasta keksitty (1990) eikä aikansa kohuttujen nykytaiteilijoiden teoksia päässyt kurkistamaan edes googlaamalla. ARS -näyttelyt olivat Suomen mittakaavassa jotain ainutlaatuista, jonne mentiin kokemaan uutta ja ravistamaan omia käsityksiä taiteesta.
Varsinkin ARS 95 -näyttely oli itselleni erittäin merkittävä. Muistan hyvin Jeff Koonsin lasikuitupatsaat, Jakobsenin Valkean rakkauden (verta, virtsaa ja spermaa jauhavat tehosekoittimet) ja Portian Munsonin vaaleanpunainen installaatio. Ne laajensivat ja avasivat jotain uutta ajattelutapaa itsessäni. Ateneumin ahtaat käytävät ja runsas ihmismäärä pakottivat kuulemaan muiden vierailijoiden kommentit. Muistanpa jopa riidelleeni tuntemattoman henkilön kanssa jonkin teoksen merkityksestä ja tulkinnoista.ARS06 -näyttely ei ikävä kyllä jättänyt mieleeni mitään pysyviä muistoja, kokonaiskuvaa tai yksittäistä teosta. Mietin jo hetken, että kävinkö koko näyttelyssä lainkaan? Lukemalla Taide -lehden artikkelin [1] muistin käyneeni näyttelyssä ja muutamat teoksetkin palautuivat mieleeni. Kuten Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen ”Birminghamin ensimmäinen Valituskuoron” tai Carl Michael ja Thomas Nordanstadin video Hashima, Japani (2002). Näyttelynä ARS06 oli hyvä, mutta ei se enää tehnyt sellaista mieleenpainuvaa vaikutusta kuin aikaisemmat kokemani ARS näyttelyt. (Alla oleva kuva on ARS06 näyttelyvierailusta. )
El Perron Security on Site -installaation (2003–05) ARS06 näyttelyssä
Entäpä ARS11-näyttely? Mitä siitä sanoisin? Tätä kysymystä olen miettinyt koko kesän. Toisaalta en haluaisi aina arvostella näyttelyitä negatiivissävytteisesti, toisaalta en haluaisi valehdellakaan. Olisiko parempi, etten kirjoittaisinko omia mietteitäni ARS11 -näyttelystä lainkaan? Ehkä on kuitenkin paras purkaa tuntojaan, jotta aihe vihdoin jättäisi tilaa muille ajatuksille.
ARS11 -näyttelyssä on hyvää se informatiivisuus. Jos haluat tietää Afrikan poliittisesta nykytilanteesta ja olet kiinnostunut Afrikan ongelmista, tämä näyttely on sinulle. Jos, kuten minä, olet enemmän kiinnostunut kansainvälisestä nykytaiteesta ja oletat ARS11-näyttelyn tarjoavan jotain ajan hermolla olevaa, keskustelua herättävää kansainvälistä nykytaidetta, voit pettyä. Minun kohdallani aikaisempien ARS -näyttelyiden muisto on vieläkin niin vahva, että pettymys oli tavallista suurempi. Kiasman näyttely puolustaisi paikkaansa muiden viitekehysten alla, mutta minulle siitä ei muodostunut aikaisempien ARS -näyttelyiden jatkumoa.
Marko Gylen toteaa Mustekala -blokissa, että ARS11 -näyttelyn lähtökohta on afrikkalaisen nykytaiteen tarve käsitellä Afrikka käsitettä länsimaisen taidetradition sisällä ja sen reunoja kokeillen [2]. Tämä määritelmä on hienosti sanottu, mutta miten tämä lähtökohta ilmenee näyttelyssä? Löysinkö näyttelystä jotain taidetraditioita rikkovaa, uutta ja innostavaa? Näyttelyssä on hyviä yksittäisiä teoksia, mutta siellä on myös paatoksellisia, kliseisiä, ja jo moneen kertaan nähtyjä toteutuksia tutuista ideoista. Ehkä tämä on juuri Gylenin kuvaamaan länsimaisen taidetradition käsittelyä afrikkalaisesta lähtökohdasta? Minulle se vain näyttäytyi lähinnä tylsänä toistona.
Jos teos ei tarjoa esim. uutta konseptuaalista ideaa tai esteettistä elämystä, ei sitä mielestäni paranna afrikkalainen, aasialainen, amerikkalainen tai eurooppalainen kuorrutus. On hienoa nähdä monipuolisesti erilaisten taiteilijoiden teoksia ympäri maailman. Mutta taiteen luokitteleminen erilaisiksi segmenteiksi eri maanosien tai kulttuurien välillä on vaan jotenkin niin vanhanaikaista nykyajan globaalissa maailmassa. Myönnän kyllä rehellisesti ettei minua kauheasti kiinnosta taidenäyttelyissä vieraillessani pohtia teosten etnografisia ja poliittisia taustoja tai miettiä jonkin maanosan taideidentiteettiä, vaan haluan kokea jotain itselleni merkityksellistä ja mieleenpainuvaa.
Kävin näyttelyssä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla vierailin yksin ja tutustuin teoksiin omassa tahdissa ja ilman opaskirjaa. Toinen vierailu tapahtui ryhmässä Kiasman oppaan perässä juosten ja ”virallisia selityksiä” kuunnellen. Opas aloitti kierroksen toteamalla suurin piirtein näin: ”Tämä näyttely ole kokonaiskuva Afrikasta tai afrikkalaisesta taiteesta. ” Herääkin kysymys siitä, mikä onkaan sitten tämän näyttelyn teema ja tarkoitus? Eikö katsojankin olisi helpompi lähestyä näyttelyä selkeän määrittelyn kautta eikä miettimällä sitä miten tätä näyttelyä ei saa tulkita? Karri Kokko on pohtinut samaa Suomen kuvalehden blogissaan: "Onko näyttelyn pääaihe Afrikka vai ”Afrikka”? Onko tarkoitus jakaa tietoa Afrikasta ja afrikkalaisista? Onko tarkoitus liittää ”uusi”, vielä ”hyödyntämätön” manner osaksi ”läntistä” tai ”pohjoista” taideyhteisöä ja sitä myöten kansainvälistä taidekauppaa?” [3]
Taidekaupasta ja kauppapolitiikasta puhuminen ARS11 -näyttelyn yhteydessä voi tuntua oudolta, mutta aihe ei ole niinkään kaukainen. Museonjohtaja Pirkko Siitari toteaa Kiasma- lehdessä seuraavasti: "MIKSI AFRIKKA? Afrikka on ajankohtainen teema taiteessa, mutta myös muilla aloilla. Maanosa on ollut viime vuosina kasvavan kiinnostuksen kohteena niin taloudessa, politiikassa, tutkimuksessa kuin kulttuurissakin. Suomalaisyritykset investoivat Afrikkaan. Tuotteiden, tiedon ja ihmisten liikkuvuuden ansiosta Afrikka on osa suomalaista arkipäivää."[4] Mielenkiintoista tässä Siitarin kommentissa on mielestäni se, että ARS11 -näyttelyn merkitystä perustellaan lähinnä uusliberalistisesti hyödyn ja taloudellisten intressien kautta.
Mikä on ARS -näyttelyiden rooli tulevaisuudessa? Itse toivoisin, että näyttelysarja jatkuisi, mutta palaten alkuperäisille juurilleen, näyttämään suomalaisille mitä kaikkea kiinnostavaa nykytaide on tänään. Museon tulisi avata ovet ajankohtaisille ja ajan hermoilla oleville taidemuodoille. Taiteelle joka on pois markkinoiden valtavirrasta ja yleisistä käsityksistä siitä ”mitä taide on”. Avata ovet niille taiteilijoille, joiden teoksia ei yleensä sallita museoiden seinien sisällä. Lopetetaan nöyristely ja kumartelu kansainvälisille itseään toistaville taidemarkkinoille ja luodaan jotain täysin uutta ja omaa. Jos tähän ei ole uskallusta, niin olisi kiva nähdä ARS -näyttelyssä monipuolinen katsaus suomalaiseen nykytaiteeseen unohtamatta niitä taiteilijoita jotka jäävät virallisten taiteilijaluokitusten tai snobististen ”kuka onkaan oikea taiteilija” määrittelyjen ulkopuolelle. Antakaa hyville ja keskustelua herättäville teoksille mahdollisuus tulla nähdyksi.
[1] Otso Kantokorpi, http://www.taidelehti.fi/arkisto/taide_1-06/kritiikit_1-06/ars_06_kiasmassa.html, (1.11.2011)Jos teos ei tarjoa esim. uutta konseptuaalista ideaa tai esteettistä elämystä, ei sitä mielestäni paranna afrikkalainen, aasialainen, amerikkalainen tai eurooppalainen kuorrutus. On hienoa nähdä monipuolisesti erilaisten taiteilijoiden teoksia ympäri maailman. Mutta taiteen luokitteleminen erilaisiksi segmenteiksi eri maanosien tai kulttuurien välillä on vaan jotenkin niin vanhanaikaista nykyajan globaalissa maailmassa. Myönnän kyllä rehellisesti ettei minua kauheasti kiinnosta taidenäyttelyissä vieraillessani pohtia teosten etnografisia ja poliittisia taustoja tai miettiä jonkin maanosan taideidentiteettiä, vaan haluan kokea jotain itselleni merkityksellistä ja mieleenpainuvaa.
Kävin näyttelyssä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla vierailin yksin ja tutustuin teoksiin omassa tahdissa ja ilman opaskirjaa. Toinen vierailu tapahtui ryhmässä Kiasman oppaan perässä juosten ja ”virallisia selityksiä” kuunnellen. Opas aloitti kierroksen toteamalla suurin piirtein näin: ”Tämä näyttely ole kokonaiskuva Afrikasta tai afrikkalaisesta taiteesta. ” Herääkin kysymys siitä, mikä onkaan sitten tämän näyttelyn teema ja tarkoitus? Eikö katsojankin olisi helpompi lähestyä näyttelyä selkeän määrittelyn kautta eikä miettimällä sitä miten tätä näyttelyä ei saa tulkita? Karri Kokko on pohtinut samaa Suomen kuvalehden blogissaan: "Onko näyttelyn pääaihe Afrikka vai ”Afrikka”? Onko tarkoitus jakaa tietoa Afrikasta ja afrikkalaisista? Onko tarkoitus liittää ”uusi”, vielä ”hyödyntämätön” manner osaksi ”läntistä” tai ”pohjoista” taideyhteisöä ja sitä myöten kansainvälistä taidekauppaa?” [3]
Taidekaupasta ja kauppapolitiikasta puhuminen ARS11 -näyttelyn yhteydessä voi tuntua oudolta, mutta aihe ei ole niinkään kaukainen. Museonjohtaja Pirkko Siitari toteaa Kiasma- lehdessä seuraavasti: "MIKSI AFRIKKA? Afrikka on ajankohtainen teema taiteessa, mutta myös muilla aloilla. Maanosa on ollut viime vuosina kasvavan kiinnostuksen kohteena niin taloudessa, politiikassa, tutkimuksessa kuin kulttuurissakin. Suomalaisyritykset investoivat Afrikkaan. Tuotteiden, tiedon ja ihmisten liikkuvuuden ansiosta Afrikka on osa suomalaista arkipäivää."[4] Mielenkiintoista tässä Siitarin kommentissa on mielestäni se, että ARS11 -näyttelyn merkitystä perustellaan lähinnä uusliberalistisesti hyödyn ja taloudellisten intressien kautta.
Mikä on ARS -näyttelyiden rooli tulevaisuudessa? Itse toivoisin, että näyttelysarja jatkuisi, mutta palaten alkuperäisille juurilleen, näyttämään suomalaisille mitä kaikkea kiinnostavaa nykytaide on tänään. Museon tulisi avata ovet ajankohtaisille ja ajan hermoilla oleville taidemuodoille. Taiteelle joka on pois markkinoiden valtavirrasta ja yleisistä käsityksistä siitä ”mitä taide on”. Avata ovet niille taiteilijoille, joiden teoksia ei yleensä sallita museoiden seinien sisällä. Lopetetaan nöyristely ja kumartelu kansainvälisille itseään toistaville taidemarkkinoille ja luodaan jotain täysin uutta ja omaa. Jos tähän ei ole uskallusta, niin olisi kiva nähdä ARS -näyttelyssä monipuolinen katsaus suomalaiseen nykytaiteeseen unohtamatta niitä taiteilijoita jotka jäävät virallisten taiteilijaluokitusten tai snobististen ”kuka onkaan oikea taiteilija” määrittelyjen ulkopuolelle. Antakaa hyville ja keskustelua herättäville teoksille mahdollisuus tulla nähdyksi.
[2] Marko Gylén, Vapauden haavoista valuu taide - ARS 11:n teemana Afrikka http://www.mustekala.info/node/2188 (1.11.2011)
[3] Karri Kokko, ARS 11: Onko näyttelyn pääaihe Afrikka vai ”Afrikka”? http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kohtaamisia/ars-11-onko-nayttelyn-paaaihe-afrikka-vai-afrikka
[3] Pirkko Siitari: Näkökulma: ARS 11 kutsuu Afrikkaan , KIASMA-lehti 48, www-version lartikkelista http://www.kiasma.fi/tietoakiasmasta/mediat/kiasma-lehti/48-2011-nakokulma
[3] Pirkko Siitari: Näkökulma: ARS 11 kutsuu Afrikkaan , KIASMA-lehti 48, www-version lartikkelista http://www.kiasma.fi/tietoakiasmasta/mediat/kiasma-lehti/48-2011-nakokulma
